Minna Riipinen on tottunut saavuttamaan tavoitteensa. Jos ei muuten, niin hankalamman kautta.

Jyväskylän VPK:n vahvuuteen vuodesta 2013 kuulunut nainen opiskelee keväällä 2023 Kuopion Pelastusopistossa palopäällystön ammattikorkeakoulututkintoa. Toiveissa on ura operatiivisella puolella.

Palokuntauransa alkutaipaleessa hän ei tahtonut päästä edes sammutustyön peruskurssille. Pelastusopiston ovetkaan eivät auenneet aivan helpolla.

– Hain opistoon ekan kerran vuonna 2018 ja jäin toiselle varasijalle. Seuraavana vuonna olin armeijassa ja valmistautuminen jäi sen takia huonommaksi, pääsin kolmannelle varasijalle. Kolmannella kerralla jäin 0,18 pistettä sisäänpääsystä. Se otti vähän päähän, Riipinen muistelee.

Kevään 2022 haussa ei näyttänyt hyvältä. Pääsykoekirja oli vaihtunut ja Riipisellä oli tunne, ettei uusi opus tartu päähän. Toisin kävi. Ahkeran pänttäämisen ansiosta pääsykokeen matematiikkaosiokin meni hyvin ja koulun ovet avautuivat lopulta helposti.



Tiivistä sisäoppilaitos-elämää

Opiskelu on ollut mieleistä ja VPK-taustasta on ollut kiistatonta hyötyä. Kuopiossa opiskellaan maanantaista perjantaihin kello 8-16.

Lukujärjestyksessä on sekä reaaliaineita kuten ruotsia ja matematiikkaa että ammattiaineita, kuten palofysiikkaa, johtamista ja tietoliikennettä. Ammattiaineisiin lukeutuvat myös VPK-taustan takia hyvin tutuksi tulleet sammutus- ja pelastustyön opinnot.

Opiskelija asuu ilmaiseksi Pelastusopiston yhteydessä sijaitsevassa Kaari-asuntolassa, jota kutsutaan Riemukaareksi. Huumori ja yhteisöllisyys tuovat mieleen armeija-ajat. Koulun kuri sen sijaan on jotain tavallisen opiskelija-arjen ja armeijan väliltä. Illalla tulee hiljaisuus ja ylimääräisiä yövieraita ei suvaita.

Jyväskylän VPK:ssa opitusta on ollut monenlaista hyötyä Pelastusopistossa.

– Tikasselvitykset ja perusselvitykset ovat tuttuja juttuja ja monet teoriajututkin ovat sellaisia, mitä on käyty läpi jo VPK:n oppitunneilla. Kun on pohjatietoa, niin opetuksessa voi miettiä asioita laajemmin, Riipinen arvioi.

Vaikeuksia ovat tuottaneet matematiikka ja ruotsi. Syksyllä tehtyjen tasokokeiden jälkeen Riipinen laitettiin monen opiskelutoverin kanssa valmennuskurssille.

– Opiskelutovereissa on niitä, jotka ovat kirjoittaneet pitkän matikan pari vuotta sitten ja sitten on meitä, joilla on amis-tausta tai lukio-opinnoista on pitempi aika. Siinä tulee eroa, mutta oppimishalu auttaa paljon. Kaikki pärjäävät.



  VPK-osaamisesta on hyötyä

Eroa tulee myös palokuntataustasta tai sen puutteesta. Riipisen kurssilla on muutamia opiskelijoita, joilla ei ole minkäänlaista palokuntakokemusta. Hekin pärjäävät, koska motivaatiota riittää. Riipinen ei ole kohdannut Pelastusopistossa ennakkoluuloja sukupuolensa vuoksi. Kurssikavereissa on kaksi muutakin naista. Vepareita eli vapaapalokuntalaisia tosin katsotaan joskus kieroon opettajien puheissa. Riipinen ei pidä mollaamisesta, mutta ymmärrystä löytyy silti ennakkoluuloisillekin.

– Sillä tavalla sitä voi ymmärtää, että meillä ei Suomessa ole kovin vakiintunutta käytäntöä sille, miten VPK:ssa toimitaan. Toisessa palokunnassa voi olla hyvinkin ammattimainen toimintatapa ja toisissa taas ei.

– Koulun harjoituksissa olen huomannut, että olen saanut Jyväskylän VPK:ssa hyvän perustiedon oikeastaan kaikesta pelastustoimintaan liittyvästä. Myös erikoisemmat jutut kuten laskeutumisköydet ja vetotikasselvitykset on käyty läpi. Se auttaa, jälleen kerran voi keskittyä miettimään asioita laajemmin, kun perusjutut ovat tuttuja.



Naisena miehisellä alalla

Riipinen on tottunut työskentelemään miesvaltaisilla aloilla. Hän on työskennellyt pitkään vartijana myös esimiestehtävissä. Hän hakeutui palokuntaharrastuksen pariin reilu parikymppisenä.

– Naisena joutuu ehkä enemmän todistamaan että ala kiinnostaa, eikä ole mukana jonkin muun asian takia. Toisaalta nuori mieskin joutuu todistamaan osaamistaan vanhempien porukassa, ei se helppoa ole.

– VPK on tiivis yhteisö, josta voi olla yllättävän hankala löytää oma paikkansa. Mulla oli jostain syystä hirveän vaikea päästä sammutustyön peruskurssille, joka järjestettiin kaksi kertaa vuodessa. Hain joka kerta, mutta kolme vuotta siinä kesti että pääsin.

Riipisen kiinnostus palokuntalaisuuteen syttyi jo nuorena, kun hän oli kuullut isänsä juttuja tämän palokunta-ajasta nuorena miehenä. Ammatillinen kiinnostus alaan syntyi vuosien mittaan Jyväskylän VPK:ssa.

– Pelastaja-kurssille en voinut hakea astman takia, eikä minulla olisi riittävästi kuntoakaan. Päällystöopinnoissa olen tuntenut, että olen oikeassa paikassa. Joillakin kestää vähän pidempään löytää oma alansa, Riipinen naurahtaa.