Nuoriso-osastosta pelastusopistoon
Atte Uusitalo on ehtinyt paljon 19-vuotiaaksi nuorukaiseksi. Hän tiesi jo kymmenvuotiaana haluavansa ensihoitajaksi.
Nyt Atte on valmistunut perustason ensihoitajaksi, mutta myös suorittanut vuoden asepalveluksen. Armeijasta jäi kotiin viemisiksi muun muassa C-ajokortti, joka on vaatimuksena sisäänpääsyyn Kuopion Pelastusopiston pelastajaopintoihin.
Kun pääsykokeet sujuivat erinomaisesti, aukenivat Pelastusopiston ovet ensi yrittämällä. Jo keväällä 2023 Atella pitäisi olla kädessään pelastajan paperit.
Toukokuussa 2022 ensimmäinen kolmannes opinnoista on takana ja hän valmistautuu ensimmäiseen kesätyöhönsä Päijät-Hämeen pelastuslaitoksella. ”Ensimmäisen viivan pelastajalle” eli vain kolmanneksen opiskelleelle kesätyö punaisen auton kyydissä on harvinaisuus.
– Asiaa auttoi varmasti se, että olin päässyt VPK-harrastuksen kautta suorittamaan savusukelluskurssin ja että olin valmistunut ensihoitajaksi.
On mielenkiintoista päästä tekemään pelastajan työtä kesäksi, mutta tulevaisuus on vielä vähän mystisempi juttu. Rajavartioston helikopteripintapelastajan työ alkoi kiinnostaa armeija-aikana, Atte miettii.
Nuoriso-osastosta kiva harrastus ja suunta
Rajahekossakin on perustason ensihoitajan papereista hyötyä, joten kaikki tähän mennessä otetut askeleet ovat olleet oikeaan suuntaan.
Ensiaskeleet valitsemalleen tielle Atte otti jo kymmenvuotiaana. Silloin Jyväskylän Puuppolassa varttuneella pikkupojalla oli pohdinnassa oikea harrastus. Hän kokeili jalkapalloa ja partiota, kunnes perhetuttu vinkkasi palokuntaa. Palokan Heinämäen teollisuusalueelta löytyi Jyväskylän VPK, ja sieltä Atte löysi oman juttunsa.
– Ei siellä ollut ketään minulle ennestään tuttua, mutta siinä me tutustuttiin viikkotreeneissä, palokuntaleireillä ja kisoissa. Nuoriso-osastossa tykkäsin erityisesti siitä, että sain kehittyä. Siellä saa vastuuta kun hoitaa hommansa. Pääsin apukouluttajaksi ja yksikönjohtajaksi, Atte muistelee.
Jo ennen 17-vuotissyntymäpäiväänsä Atte pääsi kokeilemaan millaista olisi olla hälytysosastossa aikuisten miesten ja naisten porukassa.
Hälytyskeikoille alaikäisellä ei ollut asiaa, mutta viikkoharjoituksissa hän sai osallistua aiempaa vaativampiin harjoituksiin.
Ensiapukurssille Atte pääsi jo alaikäisenä ja heti 18 vuotta täytettyään hän kävi peräkanaa myös sammutustyö- ja savusukelluskurssit.
Siitä aukeni tie oikeille palokunnan keikoille. Vaativinta oli kuitenkin tulla osaksi porukkaa, jonka keski-ikä on lähellä 40 vuotta.
– Rehellisesti sanottuna se ei ole helppoa nuorelle. Oman paikan löytäminen ja porukkaan sopetutuminen vie aikaa. Siinä tarvitaan vastaantuloa sekä miehistöltä että nuorelta. 16-vuotiaan on tosi vaikeaa mennä juttelemaan aikuisten kanssa. Aloitteen täytyy tulla miehistön puolelta. Heitetään juttua ja kysellään mitä nuorelle kuuluu. Nuoren pitää puolestaan osallistua ja olla aktiivinen. Kannattaa osallistua vaikkapa sählytreeneihin, siellä tulee tutuksi porukan kanssa. Minäkin kävin jonkin aikaa, vaikka en oikein välitä joukkuepeleistä, Atte kertoo.
Pelastusopistossa VPK-taustasta on ollut kiistatonta hyötyä. Paitsi että käytännön tekeminen perusselvityksistä paineilmalaitteisiin on tuttua, olisi Atte voinut hyväksiluettaa pelastustoiminnan peruskurssin VPK-kokemuksensa ansiosta.
– Päätin käydä koko kurssin Pelastusopistossa ja suosittelen sitä muillekin. Siinä oppii koulun opettamat toimintamallit, jotka voivat olla vähän erilaisia kuin miten eri pelastuslaitoksilla tehdään. Ja tietysti siinä tutustuu myös opiskelukavereihin, se on tärkeää.